tiistai 22. toukokuuta 2018

Mitä kaipaan Suomesta eniten?

Olemme asuneet Krakovassa nyt suunnilleen 1,5 vuotta. Ensimmäisen puolen vuoden aikana minulla ei ollut ollenkaan ikävä Suomeen, mutta sen jälkeen ikäväpuuskia on alkanut ajoittain iskeä. Nämä ajoittuvat yleensä juhlapyhiin ja muihin tärkeisiin päiviin, jolloin olisi kiva olla Suomessa läheisten luona. Äitienpäivä, isänpäivä, juhannus, vappu, joulu, pääsiäinen, hyvän ystävän babyshowerit, läheisten syntymäpäivät ja niin edelleen. Vaikka ulkomailla asuminen on antanut paljon, on se samalla ottanut paljon. Vaikka Puola ei maantieteellisesti ole kovin kaukana Suomesta, niin aika ja raha rajoittavat edestakaisin matkustamista. Tänä vuonna olen käynyt vain kaksi kertaa Suomessa, ja molempina kertoina ehdin viipyä vain viikonlopun. Kaikkia ystäviä ja perheenjäseniä ei yksinkertaisesti ehdi tässä ajassa näkemään. Onneksi kesälle on suunniteltuna jo muutama reissu Suomeen!

Koska tiedän, ettei täällä Krakovassa asuminen ole pysyvää, ikävän pystyy onneksi pitämään hyvin kurissa. Olemme puhuneet Kustin kanssa Suomeen muuttamisesta jonkin verran, mutta emme vielä tiedä olemmeko palaamassa lähivuosina. Kustin työn luonteesta johtuen emme ole varmoja, olisiko se edes mahdollista. Puolen vuoden päästä meidän täytyy kuitenkin tosissaan alkaa miettimään, mihin haluaisimme seuraavaksi asettua. 

Olen lukenut paljon eri blogipostauksia muilta "ulkosuomalaisilta" siitä, mitä he kaipaavat Suomesta. Oma listani näyttää aika samanlaiselta kuin monen muun. Mitä minä siis kaipaan Suomesta eniten?


Puhdas ilma ja luonto
Asia, jota osaa arvostaa tarpeeksi vasta, kun se ei ole itsestäänselvyys. En uskonut Krakovan ilmansaasteiden häiritsevän elämääni ennen tänne muuttoa, mutta toisin kävi. Talvella ei voi ulkoilla ja savusumu vaikuttaa paljon jokapäiväiseen elämään. Mm. ihohuokoset menevät tukkoon, koirien tassut ovat talvella ihan mustat, lentoja perutaan huonon näkyvyyden takia, kurkku on käheänä ja flunssa iskee herkemmin talvisin. 


Ystävät ja perhe
Yritän viestitellä perheelleni ja ystävilleni paljon Whatsapissa, mutta se ei silti korvaa läsnäoloa. Olisi ihana päästä esimerkiksi halaamaan äitiä äitienpäivänä, tukemaan sydänsuruissa rämpivää ystävää kasvotusten, osallistumaan pikkusisarusten elämään enemmän, viettämään syntymäpäiviä, nauttimaan juhlapyhistä ja kesäpäivistä läheisten kanssa ja vierailemaan mummun luona useammin. Ystävät ja perhe, olette tervetulleita myös Krakovaan!


Helsingin ravintolat
Helsingin hintatasoa ei ole ikävä, mutta ravintoloiden monipuolisuutta kaipaan kovasti. Helsingissä on paljon ihania ravintoloita joka makuun, ja niitä avataan koko ajan lisää. Moniin paikkoihin liittyy niin paljon ihania muistoja! Olen vähän kyllästynyt Krakovan ravintolatarjontaan, se on niin yksipuolinen.


Ruisleipä & karjalanpiirakat
Olen huomannut kaipaavani myös suomalaista kotiruokaa. Erityisesti karjalanpiirakat ja ruisleipä himottaisivat. Olemme löytäneet ruisleipää täältä Tescosta, mutta se ei vedä vertoja Ruispaloille! Iskän sisäfilepihvejä ja ahvenfileitä on myös ikävä, samoin kuin äidin ihania kokkailuja.


Palkkataso
Islantilainen koulukaverini tokaisi tässä yhtenä päivänä, että Puolassa työskentely olisi hänelle käytännössä hyväntekeväisyyttä. En ehkä ihan allekirjoita tätä, mutta täytyy myöntää, että palkkataso on osasyy sille, miksi en työskentele täällä opintojen ohella. Työkokemuksen kannalta työskentelyni täällä Puolassa oli hyvä kokemus, mutta pelkän rahan takia en tänne olisi tullut. 


Hyvä asiakaspalvelu
Suomen asiakaspalvelu on ensiluokkaista puolalaiseen asiakaspalveluun verrattuna. Täällä on turha esimerkiksi odottaa tarjoilijalta hymyä, ellei a)seurassa ole miehiä b)kyseessä ole erittäin tasokas ravintola. Olen myös huomannut, että Kustin kannattaa hoitaa kaikki kommunikointi esimerkiksi vuokranantajamme kanssa. Tässä voisi tietysti auttaa, jos osaisi puhua paikallista kieltä. Viime viikolla kävin reklamoimassa mekosta, jonka ostin muutama kuukausi sitten. Mekko oli paikalliseen hintatasoon nähden todella kallis (150e) ja ehdin käyttää sitä kerran huomatakseni sivussa olevan pienen reiän. Kysyin liikkeestä, voisivatko he korjata sen, mutta se ei kuulemma ole mahdollista, koska minulla ei ollut kuittia tallella. No, ei auta itku markkinoilla.


Suomalaiset herkut: Fazerin suklaa, mustikkapiirakka
Äidin mustikkapiirakka on ihan parasta ja aion elää sillä, kun menen äidin kanssa elokuussa mökille pariksi päiväksi. Floran vaniljakastike ja päivän vanha mustikkapiirakka on parasta! Äitini resepti on myös hyvin terveellinen, joten sitä voi syödä hyvällä omatunnolla. Fazerin punainen maitosuklaa on myös ollut monesti mielessä.


Palveluiden käyttämisen helppous
Suomessa mm. lääkäriin pääsee suhteellisen helposti ilman kommelluksia, kirjastoista löytyy tarvittavat kirjat, netistä on helppo tilata kaikkea maan ja taivaan väliltä, osoitteenmuutoksen voi tehdä netissä, kaikki toimii. Täällä Krakovassa kielimuuri aiheuttaa minulle paljon päänvaivaa. En esimerkiksi ole vieläkään tehnyt osoitteenmuutosta, koska en yksinkertaisesti osaa. Myös veroilmoituksen täyttäminen puolaksi oli outoa. Mielenkiinnolla odotan, saanko koskaan veronpalautuksia viime vuodelta.


Vaatemerkkien valikoima
Kaipaan Suomen kauppakeskuksia. Vaikka täällä on aika kattava valikoima ns. "halpisvaatemerkkejä", niin siistimpiä laadukkaita vaatteita on hankala löytää. Toisaalta esimerkiksi mitään sen suurempia laukkuhimotuksia ei täällä ole tullut, koska missään ei myydä merkkilaukkuja. Netistä varmaan voisi tilata, mutta minulle se on täällä suurempi vaiva, kuin kaupoissa kiertely.


Reiät pussilakanoissa
Meillä on täällä kahdet eri lakanat kahdelle tyynylle ja isolle kahden hengen peitolle. Ostimme ne Ikea:sta ja Zara Home:sta. Kummastakin puuttuu reiät pussilakanassa. Olin ennen innokas lakanoiden vaihtaja, mutta nyt se into on laantunut. En saa täkkiä ikinä asettumaan oikein ja vihaan, kun se on muhkuralla. ARGH!


Jouluruoka
Viime jouluna jouluruoka maistui erityisen taivaalliselta Suomessa, koska vuonna 2016 vietimme joulun Krakovassa. Ei ole suomalaisen jouluruoan voittanutta. Graavilohi, graavisiika, mädit, smetana, punasipuli, perunalaatikko, kinkku, maksalaatikko (Saarioisten), uunilohi, lanttulaatikko ja kaikki salaatit, nam!


Perheillalliset
Sunnuntailounaita ja päivällisiä perheen kanssa on ikävä. Äidin ja iskän ruoka on parasta! Vaikka tykkäänkin tehdä ruokaa myös itse, on välillä ihana istua valmiiseen pöytään ja nauttia ruoasta ja seurasta. Minusta on ihanaa kyllä täällä Krakovassakin syödä Kustin kanssa kahdestaan pöydässä ja vaihtaa päivän kuulumisia. Kustikin tekee tosi hyvää ruokaa. 


Tukiverkosto
Suomessa on helppo kysyä apua ja tukea mihin tahansa. Täällä se ei ole ihan niin helppoa, ja asioita joutuu hoitamaan yksin ja ilman neuvoja. Se kyllä kasvattaa luonnetta, mutta toisinaan olisi kiva turvautua tukiverkostoon. Olen niin iloinen, että olen nyt ystävystynyt muutamaan ihanaan suomalaiseen tyttöön täällä Krakovassa, ja koulukaveritkin alkavat tuntua läheisiltä. Olo on paljon kotoisampi!


Tapahtumat, porukkaan kuuluminen
Kaipaan Helsingin tapahtumia ja sitä fiilistä, kun voi kavereiden kanssa lähteä tekemään jotain hetken mielijohteesta. Varsinkin kesällä Suomi on niin elossa. Yritän uutisten ja Jodelin avulla pysyä kartalla siitä, mitä Suomessa tapahtuu, etten ihan putoaisi kärryiltä.


Mökillä käyminen
Pääsen tänä kesänä käymään ainakin kerran mökillä äidin kanssa, jee! Pääsen moikkaamaan pitkästä aikaa mummua ja koiratkin pääsevät metsään juoksemaan vapaana. Haluan käydä järvessä uimassa, saunoa puusaunassa, kerätä marjoja, lenkkeillä mökkitiellä, kuvailla upeita järvimaisemia dronella, käydä Suttisen tilalla, tehdä ruokaa äidille ja mummulle ja nukkua pitkään. Jos yöllä sataa, nukahdan helposti sen ropinaan.


Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä..
WC:n käsisuihku 
Minulla oli tapana aina Suomessa pestä vessanpönttö sisäpuolelta perusteellisesti kunnon paineella käsisuihkulla. Se oli tosi kätevää, kun likaiseen pönttöön ei juurikaan tarvinnut koskea. Täällä vessan peseminen on huomattavasti vaikeampaa, haha!

perjantai 18. toukokuuta 2018

Wrocław, Poland

Pari viikkoa sitten päätin vihdoinkin lähteä käymään Wrocławissa. Minun piti käydä siellä jo viime kesänä, mutta en ehtinyt töiden takia. En saanut Kustia houkuteltua mukaani, joten päätin lähteä päiväretkelle yksin. Bussimatka Krakovasta Wrocławiin kestää noin 3 tuntia ja maksoin lipustani muistaakseni 16 euroa. Ostin lipun 12 tuntia ennen lähtöä, joten todennäköisesti maksoin vähän ekstraa viime hetken varauksesta.

Wrocław yllätti minut erittäin positiivisesti. Kaupunki on Krakovaa modernimpi ja vanha kaupunki on vähintään yhtä kiva kuin täällä. Päästyäni perille kävin syömässä myöhäisen aamupalan Egg Cafe:ssa (banaanileipää ja eggs benedict ), kiertelin joen rannassa, tutustuin vanhaan kaupunkiin ja nautin vielä jälkiruoan Nanan-nimisessä tyylikkässä kahvilassa. Olisin varmasti viihtynyt pidempäänkin, jos minulla olisi ollut matkaseuraa. 

Tässä kuussa meidän olisi Kustin kanssa tarkoitus lähteä vielä viikonlopuksi Varsovaan. Ostin hänelle joululahjaksi liput kuumailmapallolennolle, ja Varsovassa on lähin paikka käydä palloilemassa. Odotan reissua jo kovasti! Kiva päästä näkemään Puolaa Krakovan ulkopuoleltakin. Suomalainen koulukaverini keskeyti talvella opintonsa Krakovassa ja muutti poikaystävänsä perässä Gdanskiin. Olisi kiva heitäkin käydä moikkaamassa tänä kesänä!